Esko Laulajainen: Oopperakaupungin murhat
15 Syy 2011 Jätä kommentti
Kategoria(t): Uncategorized Avainsanat: Laulajainen Esko, Oopperakaupungin murhat, poliisiromaanit, rikoskirjallisuus, romaanit
Komisario Kauko Viinikka on muuttanut Savonlinnaan ja joutuu selvittelemään huolestuttavia asioita. Savonlinnan oopperajuhlat ovat suuri kansainvälinen tilaisuus, jota saattaa uhata kansainvälinen terrorismi. Eikä aikaakaan kun poliisit saavat jo uhkaavan varoituksen. Varoitus ei jää katteettomaksi, ja Viinikka kollegoineen saa panna parastaan selvittääkseen tapauksen.
Viinikan tuttavat Jussi Saarni ja Tanja Reponen ovat samoihin aikoihin käymässä Savonlinnassa. Saarni on laatimassa kirjaa Savonlinnasta, mutta hänen valokuvaajansa katoaa yllättäen jälkiä jättämättä. Onko naistenmiehenä tunnettu kuvaaja sekaantunut johonkin vakavaan? Saarni ja roolin oopperajuhlissa saanut Reponen saavat huomata, etteivät rikokset jätä heitä rauhaan Savonlinnassakaan.
Esko Laulajaisen Oopperakaupungin murhat on nopeasti etenevä poliisiromaani, joka sijoittuu Savonlinnaan. Kaupunkia hyödynnetään miljöönä ja viitataan myös sen paikallispolitiikkaan. Päähenkilönä on komisario Viinikka, mutta tapahtumia tarkastellaan myös hänen ystäväpariskuntansa ja useiden muiden henkilöiden näkökulmista. Kirja on perinteinen arvoitusdekkari, sillä tapahtumien taustat ja syyllinen paljastuvat vasta lopussa, vaikka lukijalle annetaankin enemmän tietoa kuin poliisille. Kirja on tavallista pienikokoisempi, mutta sen teksti on melko selkeää ja isoa.
Minusta Oopperakaupungin murhat on sangen keskinkertainen ja osittain suorastaan huono dekkari. Henkilöiden repliikit, joita kirjassa on runsaasti, tuntuvat kankeilta ja teennäisiltä. Hyvä esimerkki tyylistä repliikki, jonka mies lausuu nähtyään juuri kuolleen vaimonsa ruumiin sivulla 120: ”– Hänet on murhattu! mies totesi. – Tämä on ihan kamalaa! Miten näin on voinut käydä?” Ero on valtava verrattuna esimerkiksi Matti Laineen dekkarien nasevaan ja sujuvaan dialogiin, vaikka molemmat dekkarit muistuttavat toisiaan nopean etenemisen suhteen. Sinänsä kirja oli kyllä varsin nopea lukea, eikä siinä tarvitse pelätä liiallista takertumista kuvailuun. Tosin minusta kuvailua on aivan liian vähän ja sekin tuntuu tönköltä. Savonlinnalainen paikallisväri saattaa innostaa sentään jotakuta siitä kiinnostunutta. Savonlinnan oopperajuhlat, joissa olisi ollut potentiaalia, jäävät silti pelkäksi kulissiksi.
Kirja hajoaa minusta myös liian moniin näkökulmiin. Keskittyminen ainoastaan yhteen tai muutamaan tahoon olisi saattanut tehdä kirjasta paremman. Nyt tarina ei pysy koossa, ja muutenkin kirjaan on ympätty aivan liikaa sekalaisia aineksia. Sinänsä hauskasti kirjassa viitataan ajankohtaisiin aiheisiin kuten venäläisten maanostoihin tai kansainväliseen terrorismiin, mutta viittaukset tuntuvat vähän päälle liimatuilta, eikä takakannen lupaama ”äärimmäisen ajankohtainen rikosromaani” vaikuta muulta kuin kehnolta mainoslauseelta. Dekkari ei minusta ollut myöskään takakannen lupaama ”huikean jännittävä”. Kirjan kyllä luki, mutta se ei synnyttänyt kyllä minussa yhtään jännitystä tai muutenkaan suurempaa kiinnostusta kirjailijan muuta tuotantoa kohtaan.
